maanantai 14. toukokuuta 2018

Aurinkoinen toukokuu


En ikinä olisi kuukausi takaperin uskonut, millaiset kelit nyt olisivat. Tolkuttomien lumimassojen keskellä olin jo epätoivoisena valmis uskomaan, että lunta on vielä juhannuksena. Vaan niin mahtava on auringon voima, että lumikasat ovat enää vain muisto. Jo yli viikon verran Kajaania on hellitty lämpimällä auringon paisteella ja olenkin kiitettävästi ottanut ilon irti bikinikeleistä viime viikon keskiviikosta alkaen. Epäterveellistä tai ei ainakin henkinen hyvinvointini paranee auringon paisteen myötä. Parhain rentoutumisen muoto, minkä tiedän, on istua tai maata bikineissä auringossa ja lukea hyvää, mutta ei sisällöltään liian raskasta, kirjaa. En ikinä ole tässä vaiheessa vuotta ollut niin ruskettunut kuin nyt.

Viime viikon helatorstain jälkeinen perjantai oli onneksi jälleen vapaa päivä. Pidin tuolloin loput kertyneet ylityövapaat pois. Aamulla aikaisin kävin tekemässä penkki-mavetreenin Kajaanin voimailusalilla ja voi, miten hikoilinkaan. En niinkään treenin rankkuudesta johtuen vaan korkean lämpötilan vuoksi. Siistiydyttyäni riensin kuntosalilta pitkästä aikaa hemmottelemaan itseäni kampaajalle. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Pidän todella paljon noista elumenilla tehdyistä pinkeistä ja violeteista raidoista. Annoin kampaajan jopa nipsaista latvoista joitain senttejä pois vaan jäihän tuota pituutta siltikin vielä jäljelle. Kampaajan jälkeen keskityin olennaiseen eli takapihalla nauttimaan auringosta ja pakkaamaan siinä samalla viikonlopun kissanäyttelyreissua varten.

Mieheni Markon saavuttua töistä lähdimme ajamaan hänen vanhemmilleen Pyhäjoelle, jossa yövyimme ja aikaisin lauantai-aamuna ajelin yksin Lapualle kissanäyttelyyn bengalinpentu Jade mukanani. Kissanäyttelyihin liittyy paljon odottelua, joten oman kissan esittelyjen välillä kävin näyttelyhallin vieressä olevalla nurmialueelle ottamassa viltillä aurinkoa ja lukemassa kirjaa... kerrankin keskeytyksettä, sillä tytär oli isovanhempien hoidossa Pyhäjoella. Mikäpä siinä oli pöykötellä parhaimmillaan +26 asteen helteessä juoden vettä ja syöden eväitä. Ilahduttavaa oli kissani saamat hyvät arvostelut molempina näyttelypäivinä, kissan rohkeus isossa ihmis- ja kissapaljoudessa ja kaikin puolin onnistunut näyttelydebyytti.
 
 
 Marko tuli myöhemmin lauantaina illalla Seinäjoelle yksin bussilla ja junalla. Tarkoituksenamme oli viettää nelivuotishääpäivää kahden, vaikka virallisesti hääpäivämme on vasta tämän viikon torstaina. Päätimme, että järkevintä oli kuitenkin ajoittaa hääpäivän juhlistus viikonlopulle, sillä torstai on usein molemmille meistä kiireinen työpäivä ja väsyneenä illalla emme välttämättä jaksaisi panostaa tärkeään päivään niin paljon kuin haluaisimme. Ja mikäpäs siinä, kun kissanäyttelyreissua varten olin muutenkin varannut hotellin Seinäjoelta Scandicista. Tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla; kissanäyttelyreissu ja hääpäivän viettoreissu. Tyttäremme syntymän jälkeen tämä olikin meille vasta kolmas yö kahdestaan yhdessä poissa kotoa eli todella harvinaisesta luksuksesta oli kyse, kun saimme keskittyä keskeytyksittä vain toisiimme. Saatan palata nelivuotishääpäivän tunnelmiin toisessa postauksessa myöhemmin.
 

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Geelikynnet on treenikynnet

Vakituinen geelikynsien laittajana Minnan muutettua Tampereelle olen joutunut nyt lähes puolitoistavuotta värkkäilemään geelikynnet itse itselleni. Olen todella epäluuloinen antamaan kynsiäni kenen tahansa laitettavaksi, koska tykkään kynsien olevan todella koristeelliset ja valitettavasti moni geelikynsien tekijä on liian arka toteuttamaan kynsifantasioitani tai kynii tyyliin euron per koriste, jolloin kynsille tulee varsin suolainen kokonaishinta. Itse laitettuna saan varmasti sellaiset kynnet kuin haluan ja pääsen huomattavasti halvemmalla. Myöskään kynsien geelaus ei ole aikaan sidottu vaan voin alkaa laittamaan kynsiä fiilispohjalta silloin, kun itsestäni parhaalta tuntuu, vaikka viikonloppuna keskellä yötä. Iltaihmisinä kynsi-inspiraationi tuppaavat iskemään minulle usein varsin myöhäiseen ajankohtaan.

Kun alan tehdä kynsiä, minulla ei useinkaan alkuun ole täysin selvää visiota vaan idea hahmottuu valmiiksi työskentelyn edetessä. Kolmesta viimeisimmistä kynsistä tässä tekstin ohessa on kuvat. Myönnän että varsin usein värimaailma menee pinkin ja hopean suuntaan, koska nyt yksinkertaisesti satun tykkäämään kyseisestä värimaailmasta. Vihreää tai keltaista geeliä ei löydy minun kynsipakistani. Ensimmäisen ja viimeisimmän kynsiporani sanottua yhteistyösopimuksen irti olen vanhat geelit poistanut sittemmin mieheni yleishiomakoneella (dremel). Ajatus voi tuntua hurjalta, mutta täytyy sanoa miehisen hiomakoneen olevan miljoona kertaa tehokkaampi kuin naisten käteen tarkoitetun siron kynsiporan. En ole uutta kynsiporaa hommannutkaan, koska dremel ajaa asiansa kynsihommissa. Joskus olen geelilakkaustakin kokeillut, mutta se ei ole minun juttu. Kuntosalihommissa geelilakkaus ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kestävä. Tangot ja raskaiden rautojen kolistelu saa lakkauksen nopeasti lohkeilemaan. Geeli sen sijaan kestää raskaammankin reuskaamisen kuntosalilla ja kynnet pysyvät monta viikkoa kauniina. Ilman kynsien geelausta kynteni olisivat varmasti treenien takia aivan karmeassa kunnossa tai ainakin ne olisi pidettävä ihan lyhyinä. Minulle geelikynnet on siis myös treenikynnet.




lauantai 5. toukokuuta 2018

Kylmän toukokuun alun ajatusvirtaa



Eletään toukokuun alkupäiviä ja räntää sataa taivaalta. Ihania kevät- ja kesähepeneitä on hommattu kaappeihin, mutta näyttää siltä, ettei niitä heti kohta tarkene pukea päälleen. Joka tapauksessa kylmyydestä huolimatta Vappu katkaisi mukavasti työviikkoa. Pidin vielä maanantain ylityövapaana, joten saimme tytön kanssa nauttia ruhtinaallisesta neljän päivän vapaasta. Ulkoillakin tarkeni, kun puki riittävästi vaatetta. Olen himona leopardikuosiin, josta onneksi jo varsin itsenäisiä vaatevalintoja tekevä tyttärenikin näyttää pitävän. Ei ollut vaikea ulkoa erottaa kiireestä kantapäähän täpläkuosiin puettua jälkeläistäni.

Maanantaina kävimme myös Kajaanin uimahallissa Kaukavedessä uimassa. Jos tyttö saisi päättää, kävisimme varmasti uimassa joka päivä. Eikä siinä mitään. Uinti ja varsinkin kylmäaltaassa pulikointi on mukavaa palauttavaa liikuntaa voimanostotreeneistä, mutta minun ihoni ei kyllä kestä uintia kuin korkeintaan 1-2 kertaa viikossa. Uimahallivesi kuivattaa ihoa sen verran kovasti. En myöskään kovin mielelläni pesisi hiuksiani kovin montaa kertaa viikossa. Omille pitkille hiuksilleni näyttää vallan hyvin riittävän se 1-2 pesua viikossa, jotta hiukset pysyvät kunnossa. Muuten tietenkin peseydyn joka päivä, mutta hiukset harvemmin.

Välillä mielessä käy hiusten leikkaaminen aavistuksen lyhyemmiksi, mutta mieheni Marko tykkää, että hiusten on oltava pitkät ja itseni tuntien, myös itseäni todennäköisesti harmittaisi hiusten leikkiminen jälkikäteen. Luottohiustenpesuaineena minulla on useita vuosia ollut Sebastian -sarjan tuotteet joko kosteuttavia tai korjaavia tuotteita. Myöskin Wellan Luxe Oil on ehdoton luottotuotteeni, joka antaa hiuksille kiiltoa ja sileyttä. Ja koska haluan hiusten olevan tuhkanvaalet, keltaisuutta karkottamaan oivallinen tuote on Fudgen silver shampoo. Paras kokeilemistani hopeashampoista. Toki varovaisuutta vaikutusajan kanssa saa käyttää, koska tuotteella saa helposti vetäistyä hiukset ihan sinisiksikin. Nimimerkillä kokemusta on tästäkin.

Melkein puoli vuotta on edellisestä kampaajakäynnistä ja silloinkin vain tasattiin latvoja. Viikon päästä kuitenkin ajattelin hemmotella itseäni latvojen tasauksen lisäksi ihan hiusten värjäyksellä. Yleensähän hiusteni tyven olen värjäillyt itse pihiyttäni ja myös siksi, etten laiskana koskaan saa ajoissa varattua haluamaani aikaa kampaajalle. Lasten hoidon järjestäminenkin omille kauneudenhoitoreissuille on aina oma projektinsa. On paljon helpompi hillua kotona puolipukeissa väriaine päässä vahtien samalla kissoja ja tytärtä kuin hommata lastenhoitaja ja roudata oma ruho kampaajalle. Tekevänähän pyöritän muutenkin oman perheen sisällä kotikampaamoa leikaten mieheni Markon ja tyttäreni hiukset aina tarvittaessa.


Tässä kuussa tulevan nelivuotishääpäivän kunniaksi haluan hemmotella itseäni kerrankin ihan ammattilaisen käsittelyssä. Ja onhan tässä kuussa tulossa myös kissanäyttelyreissu pitkästä aikaa moneen vuoteen oman kissan kanssa ja myös voimanostokisat. Syitä olla edustuskunnossa on siis enempi kuin yksi. Pian pitäisi voimanostokisoja varten alkaa keveähkölle dieetille. Ei huvittaisi yhtään luopua jäätelöstä, sipsistä ja karkista pariksi viikoksi. Yleensä herkuista luopuminen on riittävä kisapainoon pääsemiseksi, mutta jotenkin siihen orientoituminen ottaa hieman koville.