maanantai 30. huhtikuuta 2018

Liikuntahaaste ja viiden euron voitettu veto



Yrityksessä, jossa olen työntekijänä, järjestettiin useamman kuukauden mittainen liikuntahaaste helmikuusta alkaen. Liikuntahaaste on edelleen käynnissä. Liikuntaminuutteja kerätään sekä joukkueittain että yksilöinä. Minuutit merkataan kirjautumalla liikuntahaastesivulle ja yksilöiden merkitään liikuntatyyppi esimerkiksi, onko kyseessä kävely, kuntosali, jooga, laskettelu, kotitreeni tai muu liikunta, mikäli listalta ei löydy sopivaa vaihtoehtoa. Liikuntahaastesivun lisäksi Facebookissa haasteeseen osallistuvilla on oma suljettu liikuntahaasteryhmä, jossa voi kertoa omista liikkumisistaan tai tehdä haasteeseen liittyviä kysymyksiä.

Aloin haasteen alettua miettimään itsekseni, että onkohan seksi haasteeseen hyväksyttävä liikuntamuoto. Keksin useitakin kategorioita listassa, johon olisin voinut merkata läheisemmän kanssakäymisen mieheni kanssa. Maanantaina työpaikalla oli joka viikkoinen tiimipalaveri, jossa mukana oli myös Oulusta esimies. Kahvipöydässä liikuntahaasteen tullessa puheeksi, esittelinkin sitten viikonlopun aikana syntyneen idean, jolla saisi kätevästi lisää liikuntaminuutteja kerättyä. Pohdin, että kysyisinkö liikuntahaastesivulla asiasta muiden mielipidettä ja haasteen valvojan kantaa. Oulusta tullut esimies naureskellen heitti tuumailuuni, että jos kehtaan asiasta kysyä, niin saan häneltä viisi euroa. Tähän minut paremmin tunteva kollegani Kajaanista totesi, että se on sitten menetty viisi euroa.

Kotiin päästyäni luonnollisesti kirjoitin facebookin liikuntahaastesivulle seuraavan viestin: "Lasketaanko seksi liikunnaksi haasteessa? Onhan se tutkimusten mukaan enemmän kcal kuluttavaa kuin kävely. Ja jos lasketaan, onko se muu laji, kekseliäisyydestä riippuen joogaa tai ratsastusta vaiko kotitreeniä? En oo tähän mennessä em. minuutteja haasteeseen laittanut, mutta tuli vaan tässä häiriintyneen mielikuvituksen omaavana tällainenkin ajatus mieleen. Heh." Positiivista oli, etten muiden vastauksista päätellen ollut ainoa, joka oli ajatellut tätä kysymystä. Ainakin pari muuta tunnusti tulleensa ajatelleeksi samaa. Valvojalta kuitenkin tuli täystyrmäys kuningasidealleni. Seksi ei ole haasteeseen hyväksyttävää liikuntaa. Pöh! Sanon minä. Ajatelkaa, minkälainen terveyttä edistävä vaikutus ko. asian hyväksyminen liikunnaksi olisi ollut laajalti. Ei minulla pienen lapsen äitinä ole aikaa kökkiä tuntikausia kuntosalilla tai juoksennella ulkona kuin aropupu. Haluan tehdä myös muuta "hyötyliikuntaa". Huolisin mieluusti seksin ja myös siivoamisen (mitä ei myöskään valitettavasti lasketa haasteminuutteihin) omiin liikuntaminuutteihini. Miehen kanssa seksistä ollaankin puhuttu jo niin kauan kuin muistan muun muassa "yhteisaerobisena", että kyllä se on liikuntaa. Niin kerta! Mutta sääntöjen mukaan tietenkin mennään.

Palataanpa kuitenkin vielä siihen viiden euron vetoon, jonka ajattelin olevan lähinnä vain huulen heittoa ilman vakavampaa tarkoitusta. Oululainen esimies oli kertonut tästä vallan mainiosta liikuntaideastani myös jollekin muulle liikuntahaasteeseen osallistuvalle ja naureskellut luvanneensa minulle viisi euroa, mikäli kehtaan asiasta Facebookissa tiedustella. Tämä toinen henkilö oli bongannut tietysti kyssärini sivuilta ja pistänyt screenshottia esimiehelle todeten siinä samalla, että valmistauduhan kaivamaan kuvetta.

Viikko sitten maanantaina töihin mennessä työpöydälläni oli kirje, jossa oli esimieheltä toki työhön liittyvä tärkeä paperi, mutta myös viiden euron seteli maksuna hävitystä vedosta. Mieheni Marko kotona totesi, että hyvä häviäjälle, että oli lyönyt vedon vain viidestä eurosta eikä esimerkiksi viidestäkymmenestä eurosta, koska tuon kaltaisten vetojen tekeminen voi käydä kalliiksi.

Liikuntahaaste kaikkinensa on kyllä ollut tosi mukava (vaikka pahoittelen edellä mainittujen lajien rajaamista haasteen ulkopuolella) ja motivoinut kokeilemaan uusia lajeja. Helmikuussa oli kuukauden haasteena avantouinti. Kajaanilaisten kollegojen kanssa kävimme Kajaanin kylmäkaraisukeskuksella haasteen aikana liki kahdenkymmenen asteen pakkasessa uimassa avannossa. Tämän jälkeenkin olen yksin käynyt vähemmän kovalla pakkasella avantouimassa. Jostain syystä yksikään työkaveri ei suostu enää avantoon. Myöskään mieheni Marko ei lämmennyt ajatukselle avantouinnista edes kylmäkaraisukeskuksen avoimien ovien päivänä, vaikka houkuttelin lämpimällä saunalla ja että nyt olisi mahdollisuus ilmaiseksi kokeilla avantouintia. Maaliskuussa kuukauden haaste oli lumikenkäily. Koska halvat lumikengät Kajaanin ja Sotkamon Tokmanneilta oli loppu, olin todella harmissani. Marko oli kuitenkin todella kultainen, kun työkaverinsa kautta hankki minulle Etelä-Suomesta himoitsemani lumikengät. Huhtikuun haastelaji olisi ollut laskettelu, mutta sitä en ehtinyt harrastamaan valitettavasti. Nyt taitaa kevät olla jo niin pitkällä, ettei taida enää olla mahdollistakaan. Huhtikuussa haasteminuutteja osaltani verotti yli viikon kestänyt sitkeä flunssa, mutta sairastumisillepa ei voi mitään. Kilpaurheilijanahan olen toki ennen liikuntahaastettakin liikkunut paljon, mutta on ihan kiva motivoitua kokeilemaan uusiakin lajeja ja seuraamaan muiden työntekijöiden liikuntasuorituksia.





sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Voimanosto 2017 SM3 ja 2018 SM2



Voimanostohommista ajattelin pitkän blogihiljaisuuden jälkeen kirjoitella. Siirryin voimanostoa vakavissaan treenaamaan 2015-2016 vaihteessa kuten aiemmin olen kertonut. Tuolloin maastavedossa ja penkissä olin jo aikaisemman fitnesstreenitaustani ja mieheni toistovoimapunnerrustaustan vuoksi aika hyvin jyvällä. Niiden puolesta olisin voinut osallistua ihan hyvin jo vuoden 2016 joulukuussa pidettäviin Suomen Mestaruus -kisoihin. Tähän olisi ollut mahdollisuus myös SM-kisojen tulosrajan ylittävän yhteistuloksenkin puolesta, mutta päädyimme tähtäämään kisauran aloittamiseen vasta vuonna 2017, jotta saisin eniten päänvaivaa herättäneen kyykkytekniikkani hiottua rauhassa kuntoon. Ratkaisu osoittautui kannattavaksi, sillä ensimmäisissä voimanostokisoissa Sotkamossa saavutin maaliskuussa 2017 ihan mukavat tulokset kaikissa kolmessa lajissa. Kyykyssä tulos jäi vielä tuolloin alle 100 kilon.

Vuoden 2017 SM-kisat eivät osaltani menneet niin putkeen kuin olisivat voineet mennä. Valmistautumista kisoihin kuormitti tuohon aikaan sijoittuva tyttären korvatulehduskierre, joka alkoi putken lähdettyä toisesta korvasta. Putkituksista on ollut iso hyöty, sillä tämä todella oli ensimmäinen korvatulehduskierre tai ylipäänsä korvatulehdus putkitusten jälkeen. Joka tapauksessa valvotut yöt, lääkärissä käynnit ja tytön jättäminen isovanhempien hoteisiin huoletti ensin niin kovasti, että mietin jopa kisojen jättämistä kokonaan väliin. Mieheni kuitenkin suorastaan pakotti minut nousemaan Helsinkiä kohti matkaavaan bussiin. Helsingistä matkasin junalla Järvenpäähän, jossa yövyin hotellissa yhdessä kisatovereni joskin hieman painavammassa sarjassa kisaavan Olgan kanssa. Itsehän kisaan tsirpulasarjassa eli naisten avoimessa alle 52 kiloisissa. Sanottakoon tässä treenipainoni kisojen ulkopuolella olevan kuitenkin 53-54 kilon luokkaa riippuen siitä, kuinka paljon olen viettänyt aikaa herkkujen ääressä ja mikä aika kuusta on.

Vuoden 2017 kisoja edeltävänä yönä havahduin kuukautiskipuihin. Joka kuukautinen vieras ilmaantui kylään reilua viikkoa etuajassa kuin olisi laskemien mukaan pitänyt. Tämäkin vielä! Olgan ja minun taksimatka kisspaikalle Pornaisiin oli kuitenkin varsin hulvaton ja mahduimme molemmat ilmoittautumiimme painoluokkiin. Niin, jopa minä painoin reilusti alle 52 kg:n, vaikka verta tuli kuin härän kurkusta. Uudeksi ongelmaksi muodostui lumimyräkkä, jonka vuoksi huoltajakseni lupautunut mieheni myöhästyi hieman kisojen alusta. Hänen oli ennen kisoihin tuloa vietävä tytär isovanhemmille hoitoon. Kyykyt menivätkin minulla huoltajaa odotellessa hermoillessa ja tulos jäi vaatimattomasti aloituspainoon (100 kg). Myös yhteistulos itselleni oli huono, vain 315 kg. Tuloksella kuitenkin irtosi SM pronssia, joten jos ei henkilökohtaiseen tulokseen voinutkaan olla tyytyväinen niin olihan sijoitus pronssille ensimmäisissä SM-kisoissa todella hieno juttu.

SM-pronssia.
 
 
Minä ja Olga

Jos ensimmäiset SM-kisat menivätkin hieman penkin alle, vuoden 2018 SM-kisat Ylöjärvellä tulivatkin onneksi jo hyvin pian vuoden 2018 maaliskuussa. Revanssin paikka siis ilmaantui todella pian. Sain mukaani voimanostossa kokeneen ja hyvin ansioituneen voimanostajan Topin huoltajaksi. Täytyy sanoa, että hyvällä huoltajalla on iso merkitys onnistuneeseen suoritukseen. Topi sai tehdä painojen suhteen päätökset ja sain itse vain keskittyä nostamaan. Yhteistulos edellisiin SM-kisoihin paranikin selvästi: 332,5 kg (110-72,5-150). Kyykyssä tuli jopa oma henkilökohtainen kisaenkka. Sijoitus kisoissa myös parani, sillä näistä kisoissa nappasin SM-hopeaa.

Entä mitä nyt? Treenit jatkuvat voimanostopainotteisesti valmennuksesta vastaavan Tarmon treeniohjelman mukaisesti. Seuraavat kisat olisi tähtäimessä toukokuussa Kuopiossa. Sinne olisi kisaamaan lähdössä Kajaanista lisäkseni muitakin. Tavoitteena luonnollisesti on yhteistuloksen parantaminen, mutta tärkeintähän on, että saa tehdä mistä nauttii ja tutkia oman kroppanssa voimien äärirajoja. On hienoa olla pieni, mutta vahva.

Treenihommia