keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Mansikassa ja mustikassa

Jos monenlaista onkin tähän lomaan mahtunut yllin kyllin, niin kyllä melkein parasta antia on ollut marjojen poiminta siitäkin huolimatta, että siihen sisältyy jo hieman loppukesään liittyvää haikeutta. Joka tapauksessa yhdessä perheenä ahkeroimme siinä määrin, että poimimme yhteensä yli kaksikymmentä kiloa mansikkaa ja yksin ryösin metsästä liki kymmenen kiloa mustikkaa.


Mansikkaa yritimme ensin poimia täältä Kainuusta, mutta tilanne oli ihan järkyttävän huono. Saimme saaliiksi vain reilu viitisen kiloa mansikkaa, vaikka kolusimme mansikkapellolla hirveän ison alueen lävitse. Ostettiin sitten valmiina torilta kymmenen kiloa mansikoita hätävaraksi. Loppujen lopuksi päädyimme lähtemään kotikonnuille Ruukkiin poimimaan itse vielä kuutisentoista kiloa marjaa. Ruukissa sangot täyttyivätkin nopeasti hyvälaatuisesta marjasta. Kävimme samalla reissulla kyläilemässä tuttujen luona, joten saimme monta kärpästä yhdellä iskulla. Viime vuonna keräsimme itse yli viisikymmentä kiloa mansikkaa ja silti ne loppuivat jo maalis-huhtikuulla, joten eiköhän tämän vuotinen satsi riitä vain jonnekin tammikuulle valitettavasti. Mutta sen verran suolaiset hinnat valmiiksi poimituissa mansikoissa on, ettei raaski enempäänsä niitäkään ostaa.




Mustikkaa en viime kesänä lainkaan poiminut, kun pikkuneiti oli vielä niin kiinni minussa, ettei siihen oikein ollut mahdollisuutta. Mansikoita oli helpompi kerätä, kun neiti konttasi vain perässä ja välillä piti vain hieman imettää mansikkapellolla. Appivanhemmilta onneksi viime kesänä saimme valmiiksi puhdistettua mustikkaa. Nyt kuitenkin innostuin, että vihdoin pääsen itsekin mustikkaan. Osittain tämä oli myös pakonsanelema juttu tuon vähäisen mansikkamäärän takia. Yhdessä perheenä kävimme kartoittamassa pari hyvää mustikkapaikkaa eikä pelkästään mustikoiden suhteen hyviä paikkoja vaan myös sijainniltaan, koska suuntavaistoni on ihan järkyttävän huono. Ei olisi ensimmäinen kerta, että suunnistaisin pois metsästä puhelimen navigaattoria hyödyntäen. Mies jäi lapsen kanssa kotiin, joten hänen erinomaiseen suuntavaistoonsa en tällä kertaa voinut tukeutua.

Ensimmäisellä mustikan poimintareissulla paarmat ja sääsket kuppasivat vaatteiden läpi valtavat paukamat ja tietenkin kaikkein karuimmin ahteriini. Tästä viisastuneena seuraavan kerran marjastin tuulisena päivänä runsaammalla vaatetuksella varustettuna, jolloin säästyin pahimmilta ötökkälauman hyökkäyksiltä. Myös poiminta nopeutui miehen ostettua minulle pinkin marjanpoimurin. Taaperon kanssa yritin vielä yhden kerran käydä metsässä, mutta tuolloin oli sen verran tyyni ilma, että sääsket kävivät ikävästi pikkuneidin kimppuun, joten se reissu jäi lyhyeksi. Sen verran marjastettiin vain, että neiti sai maistella mustikoita ja minä poimittua niitä pikkumäärän. Nyt on kyllä hyvä mieli, kun on pakastin täynnä marjoja ja perheellekin olen ehtinyt pyöräyttää useamman mustikkapiirakan.