perjantai 27. toukokuuta 2016

Kevätjuhlia

Rakastan kevättä ja alkukesää. Toukokuussa on jo lämmintä ja luonto on alkanut vihertää. Kaikkein parasta on, kun tietää, että kesää on vielä pitkälti edessä. Heinä-elokuunkin helteillä on ihanaa, mutta silloin mielen täyttää jo haikeus pian pois rientävästä kesästä. Loppukesästä puiden lehdissä on vanhaa vihreää. Rakastan koivujen alkukesän vaalean vihreää vehreyttä, kuusissa olevia vaaleita kuusenkärkiä sekä voikukkia. Voikukat nuo puutarhurin arkkiviholliset ovat mielestäni kauniita siitäkin huolimatta, että opiskeluaikoina kesätöinä puutarhurin apulaisena niitä vastaan alvariinsa jouduin taistelemaan. Siinä on kasvi, jolla on varsin pitkä ja sitkeä juuri.

Nyt lapsen myötä varma kevään ja alkavan kesän merkki ovat kaiken maailman kevätjuhlat. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa pääsimme nauttimaan tällaisista tilaisuuksista, jotka taaperoikäisten kohdalla, hienoisesta kömpelyydestäkin huolimatta tai ehkä osittain juuri siksi, ovat niin ihanan liikuttavia, vilpittömiä ja herttaisia. Voin rehellisesti myöntää kyynelten kihonneen silmiin lapsen päiväkodin kevätjuhlissa eilen. Taaperoikäisillä oli kaksi esitystä, joista toiseen pääsi mukaan myös isä tai äiti. "Jos lysti sulla on niin kädet yhteen lyö". Lienee tuttu laulu melko monelle. Minulla oli kevätjuhlassa Intiasta viime kesänä ostettu aito silkkinen sari ja tytöllä Intiasta ostettu prinsessamekko. Markolla oli kuitenkin ihan täältä Suomesta jostain ostettu puku joskaan valmistusmaa ei liene Suomi. Eiköpähän tuo jossain halpatuotantomaassa ole väsätty niin kuin suurin osa myytävistä rytkyistä niin valitettavaa kuin se onkin. Kevätjuhlassa oli myös päiväkodin lasten askarteluista tehty taidenäyttely.


Päiväkodin kevätjuhlissa äiti ja tytär.

Pienten esitys.
 
Äidin pienen taideteos.


Aiemmin toukokuulla osallistuimme tytön kanssa myös Kajaani Dancen kevätnäytökseen taaperotanssiryhmässä. Esitys pidettiin Kajaanin Kaukametsän salissa. Esityksiä oli illan aikana yhteensä liki kaksikymmentä ja aivan mielettömiä esityksiä olivat eri ryhmät saaneet aikaan. Pienten esitys oli ensimmäisenä. Luonnollisesti jompikumpi vanhemmista oli mukana tässä esityksessä. Muuten olisi varmasti suurin osa 1-2 -vuotiaista kirmaillut kettuina lavalla mielensä mukaan. Teemana esityksessämme oli siis "Veijariketut" (Musiikki: Suo Trio ja kaverit "Veijarikettu"). Hienoa oli, että esitykset kuvattiin ja tallenteen sai ostaa omakseen. On sitä tallennetta eräänkin kerran luukutettu nyt täällä kotona sekä taaperon että isän ja äidin tanssatessa mukana. Meidän tytöllä on kyllä rytmi niin veressä, etten tiedä keneen on oikein tullut. Myös Markon vanhemmat olivat seuraamassa Kajaani Dancen kevätnäytöstä. Onneksi ehdittiin ostaa liput koko porukalle. Katsomo oli aika lailla tupaten täynnä.

Kohta alkaa.

Veijarikettu -esitys.

Mitäs me veijariketut.

Koko perhe esityksen jälkeen.


Suurin osa taaperoista lähti Kajaani Dancen kevätnäytöksen väliajan aikana koteihinsa. Me olimme loppuun saakka, vaikka ehkä olisi saattanut olla järkevä lähteä nukuttamaan lasta kuten suurin osa pienten vanhemmista, sillä tilaisuus kesti yhdeksään illalla. Loppua kohden perheen pienin urvahtikin ja ei olisi jaksanut enää millään olla paikoillaan. Koska istuimme penkkirivin keskellä, en kehdannut toisten häiritsemisen pelossa kuitenkaan lähteä sieltä kesken esitysten hyppelehtimään poiskaan, joten tein imettävälle äidille helpoimman ratkaisun. Otin lapsen syliin rinnalle imetettäväksi. Siihenpä pikkuinen sitten somasti loppuajaksi nukahti. Yleensä vetäydyn mieluusti yksityisempään paikkaan imettämään, mutta tämä oli niitä tilanteita, joissa on arvioitava, mistä on vähiten häiriötä. Pimeässä salissa imettäminen tuskin häiritsi ketään ja toivon mukaan ei aiheuttanut kenessäkään närää ja jos herättikin, niin ei kukaan uskaltanut tulla sanomaan. Parempi niin, sillä saatan imetyshommista sanoa aikatavalla napakasti takaisin, jos joku asiasta ryhtyy riehumaan.  Muutenkin tuo imetyksen kanssa olen alkanut ottaa rennommin. Saatan esimerkiksi leikkikentällä imettää, jos siihen ilmenee tarvetta. Silloin alussa jännitin imetystä muualla kuin neljän seinän sisällä, kun mietitytti, sujuuko se nyt oppikirjojen mukaan vai ei ja mitä muut ajattelee siitä. Lisäksi alkuun kärsin kamalasta maidon suihkuamisesta. Onneksi maidon tulo yöimetysten jälkeen on kohtuullistunut enkä heru pumpullekaan enää 300 ml kerralla kuten alkuunsa vaan yksi pullo riittää.

Kevät on myös ihanaa siksi, että treenissäkin jaksaa käydä paremmin. Nyt on taas ollut jakso, jolloin on päässyt tasaisemmin treeniin. Toivon mukaan viikonloppuna saan käytyä tekemässä sekä maastaveto- että kyykkyteenit.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kevään kuulumiset


Neiti kesäheinä

Otetaanpa nyt uusinta yritys, kun vuosi sitten blogin pito ei vielä oikein ottanut tuulta alleen. Tällainen joka keväinen kirjoitusinnostus näyttää syttyvän auringon valon lisääntymisen myötä ainakin hetkellisesti. Jos totta puhutaan, kulunut vuosi on ollut kiireinen. Viime kesäkuun alusta aloitin työt täysipäiväisenä imettäen edelleen varsin runsaasti. Työ yhdistettynä töiden jälkeiseen lapsen hoitoon noin kahden tunnin välein tapahtuvine yöimetyksineen on aika kuluttavaa. Treeneissä kävin aina, kun tolkuttomalta väsymykseltäni jaksoin ja kun raaskin jättää pikkuisen kotiin isänsä hoteisiin.

Viime kesä meni paljon myös ulkomailla matkustellessa. Olimme perheenä kesäkuussa Italiassa viikon lomamatkalla. Mukana oli myös Markon nuorin tyttö hänen edellisestä liitostaan. Heinäkuussa meillä tuli myös varsin yllättävä lähtö Intiaan. Olimme kolmen viikon verran Intiassa Markon töiden takia. Intian reissun jälkeen elokuulla lopetin yöimetyksen, mikä helpotti omaa jaksamistani todella paljon. Yöimetyksen lopettaminen sujui yllättävän helposti, vaikka ajattelin, ettei tule onnistumaan. Tällä hetkellä osittaisimetys jatkuu, vaikka jotkut tuntuvat jo vähän katsovan kieroon puolitoistavuotiaan imetystä, josta en kyllä pätkääkään välitä. Saa nähdä, milloin imetys loppuu kokonaan sen verran jääräpää tuo meidän pikkuneiti on asian suhteen eikä itsellänikään lopetuksen suhteen kyllä mikään kiire ole. :D Kesälomani pidin viime vuonna syyskuussa, jotta pikkuisen päiväkodin aloitusta sai vähän venytettyä piirun verran. Markon vanhempainvapaahan päättyi elokuun loppupuolella.

Imetysrumban lisäksi minua on paljolti kiinni pitänyt kotona helmikuun lopusta lähtien pikkuisen toistuvat korvatulehdukset. Onneksi lapsella on terveysvakuutus, josta on kyllä tänä vuonna ollut suuresti meidän perheelle apua. Tosin ideaalein tilannehan olisi, jos lapsi pysyisi terveenä eikä vakuutusta tarvitsisi lainkaan hyödyntää. Joka tapauksessa viime maanantaina kävimme jälleen korvalääkärillä neljän antibioottikuurinkin jälkeenkin jatkuneen nuhan takia. Lääkäri totesi tulehduksen olevan molemmissa korvissa. Korvatulehduskierteen takia lääkäri päätyi tekemään lähetteen korvien putkitukseen. Aika putkitukseen tuli todella nopeasti jo tämän viikon tiistaille. Olin huojentunut, sillä kaksi kuukautta huonosti nukkuvan korvakipuisen lapsen kanssa ei totisesti ole herkkua. Omatkin unet ovat välillä jääneet varsin vähiin.

Eilen korvatulehdus nosti jälleen korkean kuumeen. Kuumetta oli myös aamulla. Päiväkotiin ei saa viedä kuumeista lasta, joten koska Marko oli ehtinyt livahtaa jo töihin, minä jäin pikkuneidin kanssa kotiin. Aluksi harmitti kovasti, sillä pelkäsin kuumeen estävän huomisen korvien putkituksen. Soitto korvapolille kuitenkin toi huojennuksen, sillä lääkäri oli sitä mieltä, että jos lapsen yleiskunto on hyvä, operaatio voidaan kuumeesta huolimatta suorittaa. Kuumeilun syyhän on juuri korvatulehdus, joka pyritään putkitusten avulla saamaan kuriin. Tämän jälkeen päivä olikin varsin leppoisa. Ulkona oli lämmintä, 22,5 astetta parhaimmillaan. Aluksi yritin, että olisin saanut neidin sisällä lepäilemään, mutta turha luulo. Kenkien ja hatun kanssa pikkuneiti oli ulos kovasti menossa ja Liekki-kissalle yritti pukea valjaita päälle, joten annoin periksi ja lähdin taaperon sekä kissan kanssa ulos. Ulkoilun välissä käväistiin korvapolilla alkukartoituksessa sekä katsomassa, missä päiväkirurgian osasto on, että osataan varmasti huomenna suunnistaa suoraan oikeaan paikkaan.

Päiväkirurgiselle huomenna

Päivän aikana puuhasteltiin leikkikentällä monenlaista. Ja jos lyhyet yöt ja kipukiukut ovatkin koetelleet hermoja, niin se kaikki unohtuu ja tuntuu pieneltä, kun oma lapsi käy poimimassa voikukan ja ojentaa sen vilpittömästi äidilleen. Iltapäivästä käytiin pitkä metsälenkki Vimpelin lammella tarkoituksena saada lapsi nukahtamaan päiväunille. Samalla sain itsekin aerobista. Ihanasti luonto oli puhjennut kukkaan. Kuusiin oli myös ilmestynyt kuusenkärkiä, joita vähän maisteltiin. Marko opetti minulle pari kesää sitten, että kuusen kärkiä voi syödä. Tosin mihinkään maata mullistavaa makuelämykseen ei kannata varautua, vaikka ihan oma arominsa kuusenkärjissä onkin. Kuusenkärjissä on kevään ja alkukesän maku. Ja siellä luonnon keskellä pienen silmätkin vihdoin
viimein painuivat uneen.

Illalla kävin vielä kuntosalilla tekemässä treenin. Tein alkuun kyykkyjä. Viisi kolmen toiston kyykkysarjaa sekä lyhyen jalkatreenin siihen vielä päälle. Treenini ovat tätä nykyä hyvin voimanostopainotteisia aina silloin, kun satun pääsemään treeniin. Tulokset ovat tasaisesti nousseet epäsäännöllisistä treeneistä huolimatta. Kuntosalitreeneistä kuitenkin lisää joku toinen kerta.